Kulttuuri-ilmastonmuutos ja uusi renessanssi

Koen, että tämä vuosi on muuttanut paljon.

Se muutos, joka vuosia hautui pinnan alla, on saanut tänä vuonna muodon. Ei pelkästään minun tekemisessäni, vaan koko Pohjois-Suomessa.

Jotain on peruuttamattomasti muuttunut.

Kuin eläisimme heräävää renessanssia, jossa yksilön ytimestä kumpuava luovuus ja ruohonjuuritasolla, omista autenttisista juurista nouseva yhteinen synergia alkavatkin johtaa kulttuuria – sen sijaan, että kulttuuria sanellaan ylhäältä alas.

Ja juuri tästä ajattelen kulttuuri-ilmastonmuutoksen olevan pohjimmiltaan kyse.

Kulttuuri kuuluu meille kaikille

Olemme ehkä liian pitkään ajatelleet, että kulttuuri kuuluu jonnekin muualle: Taiteilijoille. Ammattilaisille. Niille, joilla on lupa, tila tai titteli.

Mutta mitä tapahtuu, jos ihmisille annetaan lupa luoda?

Jos ei tarvitse osata valmiiksi. Jos saa kokeilla, leikkiä ja olla keskeneräinen.

Silloin jotain alkaa virrata.

Luovuus löytää tiensä ulos ihmisestä – ja ihmisten välille.

Luovuutta lehdossa

Tänä vuonna sain nähdä tämän konkreettisesti Kruunulehdossa, kun syntyi Luovuutta lehdossa -taidefestivaali.

Yli 200-vuotias talo, sen piha ja metsä täyttyivät yhden päivän ajaksi musiikista, runoudesta, tanssista, teatterista, työpajoista, ympäristötaiteesta ja ihmisistä. Ja sitä ennen viikoiksi tavallisten ihmisten luovasta pöhinästä, risujen keräämisestä, koristeiden valmistamisesta ja ihanasta luovasta talkoohengestä.

Ohjelmaa ei suunniteltu valmiiksi ylhäältä käsin. Ihmiset toivat mukanaan omat ideansa, taitonsa ja innostuksensa.

Festivaali syntyi yhdessä tekemällä.

Ja ehkä juuri siksi siitä tuli enemmän kuin tapahtuma.

Siellä mummot kuuntelivat räppiä ja nuoret lauloivat vanhoja yhteislauluja. Taide löytyi kellarista, metsästä ja savesta – ja syntyi myös ihmisten omissa käsissä.

Minulle se oli pieni välähdys siitä, miltä kulttuurin uusi aika voisi näyttää.

Vanha ja uusi eivät kilpailleet keskenään. Ne kohtasivat.

Pohjoisessa tapahtuu jotain

Oulu2026:n kulttuuri-ilmastonmuutos ulottuu Oulun lisäksi laajalle Pohjois-Suomeen. Myös Ylivieska on ollut osa kulttuuripääkaupunkia.

Tuhansien tapahtumien keskellä kiinnostavinta ei ehkä ole tapahtumien määrä, vaan se, kuinka moni ihminen on lähtenyt itse tekemään kulttuuria.

Minusta siinä on jotain erityistä juuri Pohjois-Suomessa.

Meillä on tilaa. Meillä on toimintatarmoa ja ideoita.

Metsiä, vanhoja taloja, kyliä ja kaupunkeja. Juurevuutta ja rohkeutta tehdä asioita omalla tavalla.

Meidän ei tarvitse kopioida sitä, mitä muualla tehdään. Meidän ei tarvitse kutsua suuria kulttuurintekijöitä maailmalta.

Voimme luoda jotain ihan omaa!

Uusi kulttuuri syntyy ihmisten välissä

Ajattelen, että tulevaisuuden kulttuuri ei välttämättä synny suurista rakenteista.

Se voi alkaa yhdestä ihmisestä, jolla on idea. Yhdestä vanhasta talosta, joka avaa ovensa. Männystä, jonka kanssa joku luo taidetta. Ihmisestä, joka uskaltaa sanoa: minä haluan tehdä tämän.

Sitten joku toinen tulee mukaan. Ja kolmas.

Ja yhtäkkiä syntyy jotain, mitä kukaan ei yksin olisi voinut suunnitella.

Ehkä siinä on kulttuuri-ilmastonmuutoksen ydin.

Se ei ole jotain, mitä meille tapahtuu.

Se on jotain, mitä me itse teemme.

Yhdessä.

Ja minusta tuntuu, että täällä pohjoisessa se on jo alkanut.

Kuinka sinä olet tuntenut kulttuuri-ilmastonmuutoksen?

-Jonna